Teehuoneen avajaiset kulttuurien museossa

Marraskuun 2. päivä 2010 vietettiin Helsingissä Kulttuurien museossa teehuoneen avajaisia. Paikalle oli kutsuttu nelisenkymmentä henkilöä, joiden joukossa olivat muun muassa Helsingin yliopiston Maailman kielten ja kulttuurien laitoksen Itä-Aasian tutkimuksen professori Juha Janhunen sekä pitkän linjan museonainen ja kulttuurivaikuttaja Marjatta Parpola. Paikalle saapui laajasti teetaiteesta ja teestä kiinnostunutta kuulijakuntaa. Myös yhdistyksemme jäseniä saapui paikalle runsaasti.

Hanke sai alkunsa, kun Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyn Auringon jumalattaren tyttäret (2009) yhteydessä museon alakertaan järjestettiin japanilaisesta teetaiteesta, chanoyu, kertova teenäyttely. Tee-esineistön lisäksi näyttelyssä oli teehuone, jossa pidettiin demonstraatioita näyttelyn aikana. Daisôshon avustuksella näyttelyyn saatiin kattava ja tyylikäs kokonaisuus muodollisen teetilaisuuden (chaji) esineistöä. Daisôshon toive oli niin ikään, että teehuone löytäisi näyttelyn jälkeen pysyvän paikan jostakin toisesta museosta. Näyttelyn päätyttyä Markku Peltola lähestyi asiassa kulttuurien museon johtajaa Eija-Maija Kotilaista, joka tarjosi teehuoneelle uuden kodin. Markku hoiti käytännönjärjestelyt purusta kasaamiseen.

Tilaisuudessa saimme todeta teehuoneen löytäneen hyvän paikan uudessa elämässään. Teehuone sijoittuu kauniisti ja harmonisesti kulttuurien museon sisäänkäynnin tuntumaan, jossa se on omassa suuressa lasivitriinissään niin, että etuseinä on avoin. Teehuone on korotettu, joten sinne on helppo katsoa sisään. Muutamat ratkaisut, kuten esimerkiksi shôjin takana olevat varjokuvat bambuista olisin itse jättänyt pois, mutta muutoin kokonaisuus oli varsin viehättävä. Huoneen käyttöä vaikeuttaa, että takaseinä on suljettu ja huoneeseen voi kulkea vain etukautta. Nämä ovat kuitenkin pienen pientä viilaamista, jota minä tutkijan ominaisuudessa luontaisesti harrastan. Tavalliselle katsojalle teehuone on elämys vailla vertaa.

Kokonaisuuden kruunaa mielestäni teehuoneen vieressä oleva esinevitriini, jossa on kulttuurien museolle professori Juha Janhusen ja FT/Dos. Minna Eväsojan (o.s. Torniainen) Japanista 1990-luvun puolivälissä keräämiä tee-esineistä. Kokoelmaa kartutettiin tänä syksynä muun muassa metallisella tulisijalla, joka oli teehuoneessa avajaistilaisuudessa sekä kirjoitusrullalla, joiden hankinnassa Naomi Heino oli suureksi avuksi.

Museon johtaja Eija-Maija Kotilainen avasi tilaisuuden, jonka jälkeen Minna Eväsoja puhui teestä taiteen muotona Japanissa; teestä juomana aina lääkejuomasta, ajanvietteeksi ja tämän päivän esteettiseen elämykseen; sekä teestä mielen kultivointina kohti todellista minuutta, joka on ehkä meille länsimaisille teenharjoittajille vieraampi ajatus. Johdatuksen jälkeen Mika Mäkelä, Aliisa Arve ja Eerika Valkonen näyttivät, miten teetä valmistetaan ja miten teetä nautitaan teehuoneessa. Luento ja näytös herättivät aktiivista keskustelua, kuten muun muassa, mitä teehuoneessa keskusteltiin, mitä kirjoituskäärössä sanotaan, liikkeiden täsmällisyydestä sekä värimaailmasta. Lopuksi kaikille vieraille tarjottiin teetä ja makeisia, ja keskustelu jatkui innokkaana läpi tilaisuuden.

Toivomme, että teehuone saisi pysyvän paikan kulttuurien museossa, sillä teen juonti, tietoisuus teen terveyttä edistävistä vaikutuksista, sekä yleinen kiinnostus niin japanilaiseen teekulttuuriin kuin teekulttuureihin maailmalla, on selvästi kasvussa. Tee on hyvin trendikäs juoma. Olisi lisäksi ilahduttavaa, jos mahdollisimman monet kokoelman esineistä pääsisivät vaihtelevasti esille lasivitriiniin eri vuodenaikojen ja teemojen vaihtuessa. Esineistö ja sen eläminen ajassa ja hetkessä avaisi uusia maailmoja japanilaisen teetaiteen rikkaaseen kulttuuriin ja syventäisi ymmärrystä sen monimuotoisuudesta.

Minun palkintoni tilaisuudesta oli tyytyväinen yleisö ja erityisesti erään mukavan herrasmiehen kommentti, että olin "nostanut hänen teetietoisuutensa uusiin sfääreihin." Yksi kysymys jäi vain esittämättä: Mikä teehuoneelle nimeksi?

5. marraskuuta 2010

Minna Eväsoja